Akromegalian hoito


Ensisijainen hoito on tavallisesti nenän kautta tehtävä tähystysleikkaus.3,4 Leikkaus on usein tehokas hoitomuoto, sillä valtaosalla potilaista kasvuhormonin eritys palautuu normaalille tasolle ja oireet lievittyvät hyvinkin nopeasti.1,5 Hyvä hoitotulos saadaan varmimmin, kun kasvain on kooltaan pieni eli alle yhden senttimetrin.4,5 Leikkaukseen liittyvät komplikaatiot saattavat aiheuttaa muutoksia muiden hormonien tuotannossa, jota voidaan hoitaa hormonikorvaushoidolla.1 Aina kasvainta ei kyetä poistamaan kokonaan, jolloin tarvitaan uusi leikkaus, lääkehoitoa tai sädehoitoa.4
Kasvaimeen voidaan kohdistaa myös sädehoitoa, jossa sitä sädetetään useasti noin kuukauden tai puolentoista kuukauden ajan.1 Sädehoidon tavoitteena on tuhota kasvain tai pienentää sen kokoa.1 Sädettämistä käytetään kuitenkin yhä vähemmän, sillä aivolisäkkeen hyvänlaatuiset kasvaimet reagoivat sädehoitoon verrattain hitaasti.10 Sädehoito vaatii usein myös rinnakkaista lääkehoitoa.1
Lääkehoidossa käytettävät somatostatiinin ja dopamiinin kaltaisesti vaikuttavat lääkeaineet vähentävät kasvuhormonin eritystä.4 Somatostatiinin johdokset annostellaan yleensä kerran kuukaudessa lihakseen tai ihon alle.4 Dopamiinin tavoin vaikuttavat lääkkeet otetaan suun kautta joko kerran viikossa tai päivittäin.4 Kasvuhormonin liikatoimintaa voidaan ehkäistä myös kasvuhormonireseptorin toimintaa estävän lääkkeen, pegvisomantin avulla, joka annostellaan ihon alle.4,6 Akromegalian hoitoon erikoistunut lääkäri päättää potilaskohtaisesta hoitovalinnasta.
Akromegalian ennuste
Nykyisin käytössä olevien hoitovaihtoehtojen ansiosta akromegalia saadaan useimmilla potilailla hyvään tasapainoon, jolloin eliniänodote on sama kuin yleisväestössä.7,8 Hoidon onnistumista ja potilaan vointia seurataan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta ja sen jälkeen vuosittain.4 Tarkastuksissa potilaan verinäytteestä määritetään kasvuhormonin, IGF-1:n sekä muiden aivolisäkkeen hormonien pitoisuudet.4 Aivolisäkkeen koko tarkistetaan magneettikuvauksella kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja tämän jälkeen yksilöllisen tarpeen mukaan.4 Hormonipitoisuustasojen palautuminen on todennäköisempää silloin, kun kyseessä on pieni alle yhden senttimetrin kasvain.5 Noin kolmasosalle potilaista kehittyy aivolisäkkeen vajaatoiminta joko leikkauksen jälkeen tai kasvaimen vaurioittaessa aivolisäkkeen muita osia.4 Vajaatoiminnan tavallisin seuraus on sukuhormonien puutos, minkä vuoksi perheen perustaminen voi olla tavallista hankalampaa.4 Tilannetta voidaan helpottaa hormonikorvaushoidolla.4
Akromegalian hoitoon sitoutuminen edesauttaa hyvän hoitotasapainon ylläpitämistä
Aina akromegaliaa ei voida kokonaan parantaa, mutta järjestelmällisellä hoidolla ja hoidon seurannalla saavutetaan paras mahdollinen terveydentila ja elämänlaatu. Sairauden luonteen vuoksi on tärkeää, että potilas osallistuu aktiivisesti hänelle suunnitteltuun hoitoon ja seurantaan. Vuosittaisilla seurantakäynneillä varmistetaan, että sairaus on hallinnassa.6,9,10
Elämää akromegalian kanssa
Akromegaliassa diagnoosin saaminen voi kestää hyvinkin pitkään.3 Sairaus vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, ja se voi vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn, työkykyyn ja sosiaaliseen osallistumiseen.7 Joskus tietoisuus muutoksista omassa ulkonäössä saattaa aiheuttaa ahdistusta.7 Akromegaliaan voi näin ollen liittyä monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Tieto pään sisällä olevasta kasvaimesta voi olla pelottavaa, mutta potilasta voi rauhoittaa ymmärrys siitä, että tehokkaalla hoidolla elämänlaatua pystytään usein parantamaan.7 Keskusteluapu tai tutustuminen muihin akromegaliapotilaisiin voi tuoda helpotusta ja tukea tilanteeseen.7
1. Katznelson L, et al. Acromegaly: an endocrine society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2014;99(11):3933-3951.
2. Metso S, et al. Aivolisäkekasvainten diagnostiikka. Duodecim. 2017;133:1370–9.
3. Ritvonen E & Schalin-Jäntti C. Akromegalia: oireista varhaiseen diagnoosiin ja hoitoon. Suomen Lääkärilehti 2015;70(50-52), 3447–3451.
4. Kauppinen-Mäkelin R. Akromegalia. Suomen Endokrinologiyhdistys r.y. 2013. Saatavilla osoitteesta: https://www.endo.fi/tietoa-endokrinologisista-sairau/potilasohjeet/akromegalia/ (viitattu 10/2019)
5. Mustajoki P. Akromegalia. Duodecim Terveyskirjasto. 2018. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00997 (viitattu 10/2019)
6. Välimäki M, et al. Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecimin. 2. painos 2009. Saine T: Aivolisäkkeen etulohkon sairaudet ja niiden hoito, sivut 98–138: Kauppinen-Mäkelin R: Akromegalia.
7. Chanson P & Salenave S. Acromegaly. Orphanet J Rare Dis. 2008;3:17.
8. van der Lely A, et al. Long-term safety of pegvisomant in patients with acromegaly: comprehensive review of 1288 subjects in ACROSTUDY. J Clin Endocrinol Metab. 2012;97(5):1589-1597.
9. Melmed S, et al. A Consensus Statement on acromegaly therapeutic outcomes. Nat Rev Endocrinol. 2018;14(9):552-561.
10. Wolters T, et al. The effect of treatment on quality of life in patients with acromegaly: a prospective study. Eur J Endocrinol. 2020;182(3):319-331.