Antibioottiresistenssi – merkittävä kansainvälinen terveysuhka

Ensimmäinen antibiootti, penisilliini, keksittiin vuonna 1928. Siitä lähtien antibiootit ovat olleet ratkaiseva tekijä suuressa osassa lääketieteen ja kirurgian alalla tapahtunutta edistystä, ja ne ovat pelastaneet miljoonien potilaiden hengen². Ennen niin tavallisia ja usein kuolemaan johtaneita sairauksia, kuten keuhkokuumetta ja tuberkuloosia, on antibioottien käyttöönoton jälkeen voitu hoitaa tehokkaasti. Pieni haava ei infektoituessaankaan enää uhkaa potilaan henkeä, ja rutiiniluontoisiin leikkaustoimenpiteisiin tai synnytyksiin liittyvät riskit ovat vähentyneet merkittävästi³.

Ikävä kyllä, antibioottiresistenssi uhkaa mitätöidä suuren osan tästä lääketieteessä tapahtuneesta kehityksestä. Uusia antibiootteja löydetään huomattavasti entistä harvemmin, samalla kun antibioottien käyttö lisääntyy. Siksi antibioottiresistenssi on tällä hetkellä yksi suurimmista kansanterveyteen, elintarviketurvaan ja yleiseen kehitykseen kohdistuvista uhista kaikkialla maailmassa. Yhä useampi infektiosairaus, kuten keuhkokuume, tuberkuloosi, tippuri ja salmonella, on entistä vaikeampi hoitaa, ja resistenttien bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin kuolee joka vuosi 25 000 eurooppalaista^3,4,11. 

Tarvitsemme globaalia koordinoitua käytön hallintaa

Professori Dilip Nathwanin mukaan yksi tärkeimpiä mikrobilääkeresistenssiä ehkäiseviä toimia on globaali, koordinoitu mikrobilääkkeiden käytön hallinta. Dilip Nathwani johtaa British Society for Antimicrobial Chemotherapy -järjestöä ja on aiemmin toiminut European Study Group on Antibiotic Policies -työryhmän puheenjohtajana. 

“Eniten lääkeresistentit infektiot kuormittavat haavoittuvaisimpia väestöryhmiä Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa yhä enenevässä määrin lääkeresistenttejä infektioita myös Euroopassa, erityisesti sen itä- ja eteläosissa. Mikrobilääkeresistenssi on globaali kriisi, ja meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä luodaksemme erilaisia malleja, joilla mikrobilääkkeiden käyttöä voitaisiin hallita, ottaen huomioon kuinka erilaisia terveydenhuoltojärjestelmät ja toimintatavat ovat eri puolilla maailmaa”, Dilip Nathwani toteaa.

Saatavuuden parantaminen ja liikakäytön hillitseminen

Taistelussa mikrobilääkeresistenssiä vastaan tärkeintä on saavuttaa tasapaino, Dilip Nathwani väittää. Tasapaino antibioottien saatavuuden parantamisen ja toisaalta niiden liiallisen käytön tai suoranaisen väärinkäytön, samoin kuin uusien innovaatioiden ja vanhan säilyttämisen välillä. 

“Koska Afrikassa on monin paikoin puutetta yksinkertaisimmistakin antibiooteista, afrikkalaisia lapsia kuolee enemmän sellaisiin infektioihin, jotka voitaisiin antibioottihoidolla parantaa, kuin antibioottiresistenttien bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin. On siis varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus saada antibioottihoitoa. Samanaikaisesti on vähennettävä antibioottien liiallista käyttöä tai suoranaista väärinkäyttöä, joka on suurelta osin aiheuttanut meitä nyt kohdanneen resistenssikriisin. Uusien, innovatiivisten antibioottien kehittäminen ja niiden saatavuuden parantaminen on tärkeää, mutta on säilytettävä tasapaino siten, että myös olemassa olevien mikrobilääkkeiden teho säilyy ja että tulevaisuudessa uusia, innovatiivisia mikrobilääkkeitä määrätään niiden käyttöönoton jälkeen asianmukaisin perustein”, Nathwani selittää.  

Dilip Nathwanin mukaan käytön hallinnassa on kyse toimintatapojen muutoksesta. Kliinistä päätöksentekoa varjostaa usein diagnoosin epävarmuus, jolloin lääkärit helposti kirjoittavat liikaa laajakirjoisia antibiootteja, usein yhdistelminä, hän sanoo. Jos tätä epävarmuutta hälvennetään ottamalla käyttöön pikatestejä tai muita hoitopaikassa tehtäviä diagnostisia testimenetelmiä, ja mikrobilääkkeiden käyttö on hallittua, ollaan jo pitkällä taistelussa mikrobilääkeresistenssin laajenemista vastaan, hän ennustaa. Samalla Nathwani pitää kuitenkin olennaisen tärkeänä, että bakteeriviljelyn kaltaisten perusmenetelmien käyttöä jatketaan ja että olemassa olevia laboratorioita käytetään nykyistä paremmin.

Infektioiden ehkäisy ja entistä laadukkaampi tapa antaa lääkemääräyksiä

Nathwani korostaa infektioiden ehkäisemisen ja infektiosairauksien leviämisen estämisen merkitystä. On tärkeää investoida sellaisten rokotteiden kehittämiseen, jotka ehkäisevät sairauksia, joiden hoidossa mikrobilääkeresistenssi on ongelma, vähentää antibioottien määräämistä ja parantaa tapaa, jolla antibiootteja nykyisin määrätään. Viimeksi mainittu edellyttää, että sekä terveydenhuollon ammattilaisilla että koko väestöllä on entistä enemmän tietoa – ja se puolestaan vaatii panostusta koulutukseen:

“Kaikki strategiat mikrobilääkeresistenssin pysäyttämiseksi painottavat koulutuksen merkitystä. Koulutukseen suunnatut investoinnit eivät kuitenkaan ole verrannollisia niihin rahamääriin, joita on annettu valvontaan, tutkimukseen ja muuhun innovatiiviseen työhön. Väestö on opetettava ymmärtämään, että kaikkiin infektioihin ei tarvita antibioottihoitoa. Näin he entistä harvemmin odottavat saavansa tai vaativat antibioottihoitoa.”

“Terveydenhuollon ammattilaisille on opetettava lääkkeen määräämisen hyvät käytännöt, ja heitä on neuvottava noudattamaan lääkkeen määräämistä koskevia ohjeistoja sekä tarkastelemaan lääkemääräyksiä sellaisten tilanteiden tunnistamiseksi, joissa tarpeeton hoito voidaan lopettaa tai meneillään olevaa hoitoa voidaan järkevöittää – siis antibioottia, annostelureittiä ja hoidon kestoa muuttamalla”, Dilip Nathwani huomauttaa

Ilmainen ja yhtäläinen pääsy koulutuksen piiriin

Dilip Nathwani suhtautuu intohimoisesti globaaliin, kattavaan käytön hallintaan. Hän johti yhteistyössä FutureLearn-hankkeen ja Dundeen yliopiston kanssa mikrobilääkkeiden käytön hallintaa koskevan ilmaisen, maailmanlaajuisen verkko-oppimisresurssin kehitystyötä.  Verkko-oppimisympäristö on julkaistu englanniksi, mandariiniksi, venäjäksi ja espanjaksi, ja sen julkaisemisesta vuonna 2015 lähtien koulutukseen on osallistunut yli 44 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. 

“Perinteisempiä koulutuspyrkimyksiä on hyvä täydentää nykyaikaisen teknologian keinoin, sillä se sallii uuden tiedon välittämisen nykyaikaisella, nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Verkko-oppimisresurssimme kauneus piilee siinä, että toimiipa ihminen sitten terveydenhoitajana Etelä-Afrikan maaseudulla tai tehohoidon lääkärinä New Yorkissa, kaikilla on ilmainen ja yhtäläinen pääsy mikrobilääkkeiden käytön hallintaa koskevaan koulutukseen. Tavoitteenamme on tarjota korkealuokkaista, tehokasta ja edullisesti toteutettavaa koulutusta, johon on ilmainen pääsy. Kehitämme toimintaamme edelleen ja julkaisemme pian aivan uudenlaisen mikrobilääkkeiden käytön globaalia hallintaa koskevan e-kirjan”, Dilip Nathwani kertoo.