Influenssapotilaiden viruslääkeresistenssi – nouseva uhka?

Influenssavirus on yksi sitkeimmistä ja vaikeimmin ennustettavista ihmisen taudinaiheuttajista⁵, ja kausi-influenssa aiheuttaa vaikeaa sairautta ja kuolemantapauksia korkean riskin väestöryhmissä – erityisesti iäkkäillä potilailla ja potilailla, joilla immuunipuolustus on heikentynyt⁶. Influenssa on tavallisesti äkillinen, itsestään rajoittuva sairaus, joka kestää vain 5–7 vuorokautta, mutta potilailla, joilla immuunipuolustus on heikentynyt, on raportoitu jopa useiksi kuukausiksi pitkittyneitä infektioita⁶. HI-viruksen kaltaiseen virukseen verrattuna monilääkeresistenssi ei ole influenssan kohdalla ollut erityisen suuri ongelma. Äskettäin julkaistu Tanskan kansallisen influenssakeskuksen tutkimus kuitenkin osoitti, että pitkittyneestä influenssasta ja toisaalta heikentyneestä immuunipuolustuksesta kärsivien potilaiden hoito viruslääkkeellä voi johtaa monilääkeresistenssiin. Tämä korostaa viruslääkeherkkyyden valvonnan ja oikea-aikaisen resistenssitestauksen merkitystä hoidon aikana⁶.

Vain muutamia hoitovaihtoehtoja saatavilla    

Viruslääkkeet ovat tärkeitä epideemisen ja pandeemisen influenssan hoidossa¹. Kaikki Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot suosittelevat vaikeaan, komplisoituneeseen tai etenevään sairauteen sekä potilaille, joilla immuunipuolustus on heikentynyt, rokotustiedoista riippumatta tukihoidon lisäksi lääkehoitoa neuraminidaasin estäjillä (NAI)⁷. EU on hyväksynyt kaksi viruslääkeluokkaa influenssan hoitoon: M2-ionikanavan salpaajat ja neuraminidaasin estäjät (NAI). Koska useimmat kiertävistä influenssaviruksista ovat kuitenkin resistenttejä M2-ionikanavan salpaajille, tällä hetkellä käytössä ovat ainoastaan NAI:t⁶, ja vain kaksi NAI-valmistetta oli helmikuuhun 2018 mennessä hyväksytty influenssan hoitoon EU:n alueella.  Viruslääkkeiden herkkyyttä valvotaan jatkuvasti WHO:n Global Influenza Surveillance and Response System -järjestelmän kautta¹.

Monilääkeresistenssi potilailla, joilla immuunipuolustus on heikentynyt

Lääketieteen aikakausijulkaisussa Eurosurveillance julkaistu tanskalainen tutkimus tarkasteli viruslääkeresistenssin mutaatioprofiileja influenssaa sairastaneelta syöpäpotilaalta saaduissa näytteissä. Koska potilaan immuunipuolustus oli heikentynyt, aloitettiin välitön hoito NAI-valmisteella, mutta hoito ei hävittänyt influenssavirusta. Seuraavien kuuden kuukauden aikana potilaalle annettiin toinen kuuri tätä NAI-valmistetta, ja sen jälkeen vielä kaksi kuuria toista saatavilla olevaa NAI-valmistetta⁶. Kumpikaan näistä kahdesta lääkehoidosta ei kuitenkaan hävittänyt influenssavirusta, ja potilas menehtyi. Hoitojaksojen aikana otettuja näytteitä analysoitiin myöhemmin uuden sukupolven sekvenointitekniikalla (NGS). Analyysi osoitti, että potilaalle oli kehittynyt resistenssi molempia NAI-valmisteita kohtaan ja että hoitojakson aikana elimistössä oli kehittynyt uusia resistenttejä viruksen alaryhmiä⁶.

Resistenssin seuraaminen on tärkeää

Tässä tapauksessa havaittu viruslääkeresistenssin nopea kehittyminen korostaa viruslääkeresistenssin oikea-aikaisen testaamisen merkitystä influenssavirusinfektion lääkehoidon aikana. Sen avulla on mahdollista muuttaa hoitoa ja välttää tehottomien lääkkeiden turhaa annostelua sekä estää viruslääkeresistenttien virusten leviämistä, tutkimusryhmän jäsenet toteavat⁶.

Valvonta ja tutkimus on tärkeää

Tutkijat toteavat, että myös viruslääkeherkkyyden valvonta ja influenssaviruksen viruslääkeresistenssin kehittymisen tutkiminen on tärkeää viruslääkeresistenttien virusten leviämisen estämiseksi – sekä sairaalaympäristössä korkean riskin potilaiden keskuudessa että suuremmassa mittakaavassa yleisväestössä⁶.

Lue lisää tutkimuksesta

Kuinka ehkäisemme viruslääkeresistenttien influenssavirusten kehittymistä ja pidämme ne hallinnassa? 

Rokotteet ja uusien viruslääkeluokkien kehittäminen ovat tärkeitä tekijöitä viruslääkeresistentin influenssaviruksen kehittymisen ja leviämisen ehkäisemisessä. On myös arveltu, että kun onnistumme keräämään lisää molekyyli- ja geenitason tietoa siitä, miksi jotkin eläimet (esim. lampaat ja kanit) ovat resistenttejä influenssainfektiolle ja jotkin (esim. ankat) resistenttejä influenssan aiheuttamalla sairaudelle ja mitkä geenit tässä ovat osallisina, saatamme löytää keinon, jolla pystymme tekemään infektiota levittävät isännät influenssainfektiolle resistenteiksi. Alustavat tutkimukset, joissa influenssaviruksen tarttumista ja replikaatiota pyritään estämään transgeenisissä eläimissä ja joiden tarkoituksena on osoittaa konsepti oikeaksi, on jo aloitettu⁵.