Vihreää kemiaa ja yksilöllistettyä hoitoa
Vihreä kemia — toiselta nimitykseltään kestävä kemia — tarkoittaa sellaisten kemiallisten tuotteiden suunnittelua, jotka vähentävät haitallisten aineiden käyttöä tai tekevät ne tarpeettomiksi. Vihreää kemiaa sovelletaan koko tuotteen elinkaaren ajan niin tuotteen suunnittelussa, käytössä kuin loppusijoituksessakin1.
Jotta vihreällä kemialla olisi todellista vaikutusta, se täytyy integroida osaksi lääkeyhtiöiden tutkimus- ja tuotekehitystyötä.
“Tällä hetkellä ympäristöasioita pohditaan vasta tuotantoprosessin loppuvaiheessa ympäristöarvioita tehdessä. Ympäristö pitäisi kuitenkin huomioida heti prosessin alussa”, professori Sumpter toteaa.
Sumpterin mukaan lääkeyhtiöt ovat perinteisesti pyrkineet kehittämään hyvin vakaita lääkkeitä lisäämällä orgaanisiin yhdisteisiin hajoamista estäviä halogeenejä, kuten klooria ja fluoria. Sen tarkoitus on varmistaa, ettei lääke hajoa entsyymien tai bakteerien vaikutuksesta elimistössä ennen kuin se on ehtinyt vaikuttaa ja tehdä tehtävänsä.
”Jos onnistuisimme kehittämään vihreän molekyylin, joka on elimistössä tehokas mutta hajoaa nopeasti elimistön ulkopuolella, ympäristön lääkeainejäämistä ei enää tarvitsisi kantaa huolta”, Sumpter selittää.
Professori Boxall on samaa mieltä. Vihreä molekyyli on todellinen, mutta hankalasti saavutettava unelma.
“On vaikeaa ja kallista kehittää lääkkeitä, jotka ovat riittävän tehokkaita ja turvallisia saadakseen myyntiluvan. Jos molekyylin suunnittelussa on otettava huomioon myös ympäristöseikat, työstä tulee entistäkin vaikeampaa”, hän sanoo.
Sen sijaan Boxall arvelee, että on realistisempaa uskoa, että pystymme vähentämään ympäristöön päätyviä lääkeainemääriä käyttämällä paremmin jo olemassa olevia lääkkeitä. Yksi esimerkki tästä on hoidon yksilöllistäminen.
Yksilöllistetty hoito - olemassa olevien lääkkeiden parempaa käyttöä
Professori Boxallin mukaan yksilöllistetty lääkehoito saattaa olla avain lääkeainepäästöjen vähentämiseen. Silloin olemassa olevia vaikuttavia aineita hyödynnetään entistä paremmin.
“Geneettisellä profiloinnilla ja yksilöllistetyllä lääkehoidolla voitaisiin varmistaa, että tiettyä lääkettä määrätään vain siitä hyötyville potilaille. Toinen esimerkki on nanoteknologia, joka tarjoaa mahdollisuuksia kohdentaa lääkkeitä entistä paremmin: näin vaikuttavan aineen tehoa voitaisiin parantaa ja annoksia pienentää.”
Sumpter yhtyy Boxallin näkemykseen.
“Sitä mukaa kun saamme sairauksista uutta tietoa, opimme, että monet lääkkeet ovat tehokkaita vain pienessä osassa tietystä sairaudesta kärsiviä potilaita. Sairaus ei ole kaikilla potilailla täsmälleen samanlainen. Esimerkiksi rintasyövässä sairauden aiheuttavat molekyylitason mekanismit ovat eri potilailla hyvin erilaisia. Jos kaikki lääkehoito olisi yksilöllistettyä, lääkkeiden kokonaiskulutus todennäköisesti vähenisi.”
Yksilöllistetyn hoidon tuottaminen on kuitenkin äärimmäisen kallista. Se vaatii, että sairauden geneettinen perusta tunnetaan. Sumpter arvelee myös, että yksilöllistettyä hoitoa ei voida soveltaa kaikkiin tilanteisiin. Esimeriksi päänsärkypotilas haluaa särkylääkkeen nopeasti – hänellä ei ole aikaa odotella geneettisen profiloinnin tuloksia siitä, mikä särkylääke auttaisi vaivaan todennäköisesti parhaiten.
Toinen esimerkki nykylääketieteen edistysaskelista, joilla ympäristöön päätyvien lääkejäämien määrää voitaisiin vähentää, ovat biologiset lääkkeet.
“Biologisia lääkkeitä kehitetään yhä enemmän. Vuonna 2018 kemian Nobelin palkinto myönnettiin kahdelle tutkijalle, jotka kehittivät biologisten lääkkeiden tuotannon taustalla olevan tekniikan2. Biologiset lääkkeet ovat olennaisilta osiltaan muokattuja vasta-aineita. Ne ovat hyvin suuria molekyylejä, jotka muuttuvat elimistössä pienemmiksi aineenvaihduntatuotteiksi, eivätkä erity. Jos kaikki lääkkeet olisivat biologisia, lääkkeiden aiheuttamaa ympäristöongelmaa ei olisi”, professori Sumpter kertoo.
On tartuttava ongelman perimmäiseen syyhyn
Kaiken kaikkiaan professori Sumpter ei usko, että on realistista odottaa modernin lääketieteen ratkaisevan lääkkeiden aiheuttamaa ympäristöongelmaa lähitulevaisuudessa.
“Helppoa ratkaisua ei ole. Jotta lääkejäämien määrää ympäristössä voidaan vähentää, on tartuttava ongelman perimmäiseen syyhyn. Emme voi estää potilaita käyttämästä lääkkeitä, eikä meidän pidäkään. Mutta meidän on varmistuttava siitä, että lääkkeet eivät päädy ympäristöön."
Sekä Boxall että Sumpter korostavat, että lääkkeiden päätyminen ympäristöön on ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan monia lähestymistapoja. Useimmat sidosryhmät ovat yksimielisiä siitä, että jätevedenkäsittelyä on syytä parantaa. Lisäksi on kannustettava yrityksiä ympäristön kannalta kestävien tuotteiden, pakkausten ja valmistusprosessien kehittämiseen ja palkittava niitä tästä työstä3.
Lisäksi yleisväestöä ja -lääkäreitä tulee opastaa lääkkeiden asianmukaisessa käytössä. Käyttämättä jääneiden ja vanhentuneiden lääkkeiden asianmukaista hävittämistä koskevaa tietoa on puolestaan jaettava kaikille sidosryhmille: apteekeille, sairaaloille, terveydenhuollon ammattilaisille, valmistajille ja potilaille.
Lue seuraavaksi
Pfizerin Green Journey -ohjelmaPfizer’s Green Journey kokoaa kaikki toimenpiteet, joilla Pfizer pyrkii edistämään ympäristön kannalta kestävää toimintaa, kuten yhtiön hiilijalanjäljen pienentämisen, vastuullisen jätevedenkäsittelyn, vihreän kemian soveltamisen ja jätteiden minimoinnin.
Mikrobilääkeresistenssi - Pfizerin painopistealueYmpäristöön päätyneet lääkeaineet ovat suuri huolenaihe, sillä niillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia sekä ekosysteemeihin että tietyissä olosuhteissa myös ihmisten terveyteen
Taistelu ympäristöön päätyvien lääkejäämien vähentämiseksiJohn Sumpter ja Alistair Boxall keskustelevat siitä, miten lääkeaineet päätyvät ympäristöön ja millaisilla toimilla lääkkeiden ympäristövaikutuksia voidaan vähentää.
