Kuinka kommunikoida voimaantuneen potilaan kanssa?

”Kaikille lääkäreille ei ole luontevaa kommunikoida tavalla, joka tekee potilaan voimaannuttamisesta mahdollista. Joillekin se on taito, joka pitää nimenomaisesti opetella. Se vaatii empatiakykyä, nöyryyttä ja harjoitusta”, Angela Coulter sanoo.

“Lääkärit, jotka ovat näissä keskusteluissa hyviä, ovat luonteeltaan hyvin empaattisia, nöyriä pikemminkin kuin ylimielisiä ja he ovat saaneet viestintäkoulutusta. He tunnistavat potilaan voimaantumisen merkityksen ja ovat kehittäneet viestintätaitojaan tehdäkseen siitä helpompaa”, Coulter selittää. 

Potilaat toivovat parempaa kommunikaatiota lääkäreiden kanssa 

Potilaskyselyissä on jatkuvasti havaittu, että potilaat toivoisivat kommunikaation lääkäreiden kanssa sujuvan paremmin. Monet lääkärit eivät kuitenkaan huomaa, että heidän viestintätaidoissaan olisi parantamisen varaa. Esimerkiksi leikkaavien ortopedien keskuudessa tehtyyn kyselyyn vastanneista 75 prosenttia uskoi viestintänsä olevan riittävää, kun heidän potilaistaan samaa mieltä oli vain 21 prosenttia vastanneista³. 

Ongelma on vakava, sillä potilaat, jotka kokevat viestinnän lääkärin kanssa sujuvan, kertovat lääkärilleen todennäköisemmin kaiken sen, mitä oikean diagnoosin tekemiseen tarvitaan. He myös noudattavat todennäköisemmin lääkärin ohjeita, sitoutuvat heille määrättyyn lääkitykseen ja ovat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon. Tämä on tärkeää, sillä kun potilas on samaa mieltä hoidon luonteesta, sillä on positiivinen vaikutus myös heidän toipumiseensa³.

Mutta kuinka lääkärin pitäisi kommunikoida potilaan kanssa täyttääkseen tämän asettamat vaatimukset? Lääkärit, jotka onnistuvat luomaan kahdenvälisen suhteen, antavat potilaalle hänen tarvitsemaansa tietoa, rohkaisevat potilasta kertomaan omista toiveistaan ja arvoistaan ja kannustavat potilasta esittämään kysymyksiä, synnyttävät luottamusta suhteessa potilaaseen. 

Luo kahdenvälinen suhde potilaan kanssa 

Lääkärin on hyvä luoda kahdenvälinen ihmissuhde potilaan kanssa, sillä se luo puitteet potilaan ja lääkärin väliselle vuorovaikutukselle ja ottaa potilaan mukaan prosessiin. On olennaista, että potilas tuntee itsensä varmasti nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi⁴. Tämä onnistuu selittämällä huolellisesti eri hoitovaihtoehdot, katsomalla potilasta sen sijaan, että vilkuilee tietokonetta, ja varaamalla riittävästi aikaa kysymyksiin vastaamiseen⁵.

“Hyvät viestintätaidot ovat välttämättömiä paitsi siksi, että niiden avulla lääkäri voi tukea potilasta ilmaisemaan omat toiveensa ja arvonsa, myös siksi, että niiden avulla sairautta ja hoitovaihtoehtoja koskevaa tieteellistä tietämystä on helpompi välittää myös potilaalle”, Angela Coulter huomauttaa. 

“Lääkäreiden on oltava taitavia tieteentekijöitä. Heillä on oltava syvällinen ymmärrys tieteellisestä näytöstä, ja heidän on pystyttävä selittämään monimutkaisia asioita potilaalle yksinkertaisesti ja selkeästi: minkälaisia riskejä ja hyötyjä toimenpiteeseen liittyy, minkälainen on potilaan ennuste jne. Kyseessä on vaikea, mutta tärkeä tehtävä, joka lääkäreiden on pakko oppia – koska potilaat odottavat pääsevänsä tekemään päätöksiä yhdessä lääkärin kanssa”, hän sanoo. 

Arvioi potilaan tiedon tarve

On tärkeää arvioida potilaan tunnetilaa ja kykyä käsittää monimutkaista tietoa ennen keskustelun aloittamista eri hoitovaihtoehdoista⁶. Syöpäpotilaille tehdyssä kyselyssä vastaajat kertoivat, että heille annettu kirjallinen tieto oli liian yksityiskohtaista ja että lääkäri ei ollut pohtinut, paljonko tietoa potilas pystyy omaksumaan tai paljonko tietoa hän haluaa⁵. Lääkäreiden on siis tärkeää huomata, että vaikka osa potilaista haluaa saada tarkkaa tietoa ennusteestaan, eri hoitovaihtoehtoihin sisältyvistä riskeistä ja hyödyistä ja siitä, kuinka sairaus vaikuttaa heidän elämäänsä, toiset saattavat pitää samaa tietomäärää aivan liian suurena. 

Auta potilasta ilmaisemaan tarpeitaan ja kertomaan arvoistaan 

Angela Coulter korostaa, että lääkärin on keskusteltava potilaan kanssa tämän elämäntavasta, toiveista ja arvoista. “Potilas on asiantuntija siinä, minkälaista juuri hänen tilanteessaan on sairastaa”, Coulter selittää. 

Rohkaise potilasta esittämään kysymyksiä

Eräs toinen kysely puolestaan osoitti, että joka neljäs potilas oli jäänyt vaille vastauksia siitä, mitä sairaus heille, heidän elämäntavalleen ja tulevaisuudelleen merkitsi. Potilaat olivat jättäneet kysymykset esittämättä, koska he arvelivat lääkärin olevan liian kiireinen vastaamaan. Kyselyyn osallistuneet potilaat eivät halunneet kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää, eikä heistä ollut sopivaa kyseenalaistaa lääkäriltä saatua tietoa. Tämä korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että lääkäri rohkaisee potilaita esittämään kysymyksiä⁷.

Pyrkiessään ratkomaan tätä ongelmaa tanskalainen potilasturvallisuutta ajava järjestö, Dansk Selskab for Patientsikkerhed, tuotti ja julkaisi esitteen kysymyksistä, joita potilaat ja heidän läheisensä ovat pitäneet tärkeinä hoidon eri vaiheissa. Esite kannustaa potilaita esittämään myös omia kysymyksiä. Erään kyselyn mukaan 40 prosenttia potilaista koki, että vuoropuhelu lääkärin kanssa oli aktiivisempaa, kun heillä oli esitekäytettävissään, ja 86 prosenttia piti keskustelun tuloksia myönteisinä⁷.

Tarvitaan parempaa tietoisuutta, koulutusta ja rakenteellisia uudistuksia 

Potilaat, jotka kokevat viestinnän sujuvan, kertovat myös todennäköisemmin lääkärilleen asioita, jotka ovat täsmällisen diagnoosin kannalta tärkeitä. He myös noudattavat todennäköisemmin saamiaan ohjeita ja jatkavat lääkitystään³. Siksi on tärkeää lisätä tietoisuutta ja kouluttaa lääkäreitä. Lisäksi tarvitaan kuitenkin rakenteellisia ja organisatorisia muutoksia, jotta pystytään varmistamaan, että lääkärillä on tarpeeksi aikaa puhua potilaan kanssa niin, että potilaan voimaannuttaminen onnistuu ja päästään yhteiseen päätöksentekoon. Lääkäreiden keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 90 prosenttia koki potilaskontaktin heikentyneen, kun keskityttiin liikaa tehokkuuteen ja tuottavuuteen, ja 70 prosenttia tunsi, ettei heillä ollut riittävästi aikaa yksittäisille potilaille⁷.