Voimaantunutta hoidon hallintaa hoitosuhteen jokaisessa vaiheessa

Potilaan voimaantumisprosessi ja lääkärin rooli ei pääty yhteiseen päätökseen valitusta hoidosta diagnoosin varmistuttua. Päinvastoin, roolinsa omaksunut lääkäri voi merkittävällä tavalla auttaa potilasta voimaantumaan hoitosuhteen jokaisessa vaiheessa niin, että tämä päätyy ottamaan vastuun omasta arjen hyvinvoinnistaan. Esimerkkejä tuetun itsehallinnan keinoista ovat asianmukaiset elämäntapamuutokset, hoitoon sitoutuminen ja tuettu sairauden omavalvonta.

Yksilöllinen ja päivitetty hoitosuunnitelma

Omavalvonnan tukeminen on kroonisten sairauksien hallinnassa keskeistä, ja hoitosuunnitelman on tärkeää olla yksilöllinen. Lääkärin on tiedostettava, että potilaan omat päämäärät (esim. kivunhoidon hallinnan parantaminen niin, että potilas pystyy nukkumaan öisin) voivat olla erilaisia kuin lääkärin tavoitteet. Siksi lääkärin on keskusteltava potilaan kanssa ja sovittava yhteisistä päämääristä ja toimista, joihin potilaan sairauden hallitsemiseksi ryhdytään. Prosessin on oltava hyvin suunniteltu, aloitteellinen, ennakoiva, jaettu, kohdennettu ja kokonaisvaltainen – ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sitä on tarkistettava säännöllisin väliajoin⁷.

Hedelmällinen yhteistyö voi antaa motivaatiota elämäntapamuutoksiin 

Elämäntapamuutoksilla on valtava vaikutus moniin kroonisiin sairauksiin. Hedelmällinen yhteistyö lääkärin ja potilaan välillä, yhdistettynä keskittyneeseen potilaan ohjaamiseen, voi voimaannuttaa ja motivoida potilasta tekemään edullisia elämäntapamuutoksia, kuten muuttamaan ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan, lisäämään liikuntaa jne. Tällaisen lähestymistavan onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin lääkäri tukee ja ymmärtää potilaan omaa sitoutuneisuutta ja motivaatiota käyttää näitä välineitä ja saamaansa uutta tietoa johdonmukaisesti⁹.

Voimaantunut potilas jatkaa todennäköisemmin myös hänelle määrättyä lääkitystä 

Potilaan voimaantumisen helpottaminen vaikuttaa myönteisesti myös hänen sitoutumiseensa lääkehoitoon. Sitoutumattomuus on vakava este kroonisten sairauksien hoidossa, sillä sitä esiintyy keskimäärin 50% kaikista potilaista. Potilaat, jotka uskovat itse hallitsevansa omaa terveyttään ja pystyvänsä itse toimimaan oman terveytensä hyväksi, esimerkiksi sitoutumalla lääkärin määräämään hoitoon tai tekemällä elämäntapamuutoksia, ja jotka uskovat lääkärin määränneen heille parhaan mahdollisen hoidon, sitoutuvat hoitoonsa muita todennäköisemmin.¹⁰

Äskettäin tehty järjestelmällinen katsaus, jossa käytiin läpi 154 eri tutkimusta kattaen useita eri sairauksia, osoitti, että potilaan voimaannuttaminen, jonka tuloksena potilaalla oli korkea minäpystyvyys ja vahva usko mahdollisuuksiinsa hallita omaa terveyttään, edistää hoitoon sitoutumista. Sen lisäksi, että potilaat uskovat omiin kykyihinsä ja siihen, että asiat ovat heidän omassa hallinnassaan, on tärkeää, että potilaat tunnustavat lääkärin lääketieteellisen asiantuntijuuden ja vaikutuksen potilaan terveydentilaan, tutkimuksessa todetaan¹⁰. 

Tuettu omavalvonta voi pidentää elinaikaa

Sairauden tuetun omavalvonnan kannalta lääkäri on tärkeässä osassa, sillä hänen on autettava potilasta ymmärtämään sairauden oireita paremmin ja ohjattava tätä ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos oireet pahenevat. Lääkäri voi myös opettaa potilasta käyttämään digitaalisia välineitä, joilla oman terveydentilan ja oireiden omavalvonta helpottuu.

Potilaan itse raportoimat tulokset ovat yksi esimerkki siitä, kuinka voimaantuneet potilaat voivat olla tärkeässä osassa oman sairautensa hallinnassa, kun he raportoivat omasta terveydentilastaan, elämänlaadustaan tai toimintakyvystään suhteessa saamaansa hoitoon.

Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa solunsalpaajahoitoa saaneet syöpäpotilaat satunnaistettiin joko ryhmään, joka raportoi itse kahdestatoista tavallisesta oireesta tablettitietokoneiden avulla, tai ryhmään, jonka oireita tarkastelivat ja kirjasivat kliinikot siten kuin kliinisessä työssä yleisesti on tapana. Ensin mainitussa ryhmässä hoitavat lääkärit saivat tulosteen potilaiden raportoimista oireista vastaanottokäynnin yhteydessä, ja sairaanhoitajat hälytyksen sähköpostilla, jos potilas ilmoitti oireiden olevan vaikeita tai pahenevan. Tutkimus osoitti, että verkkopalveluun perustuva oireiden monitorointi ja potilaiden itse raportoimat tulokset vaikuttivat edullisesti eloonjäämisasteeseen ja paransivat merkitsevästi potilaiden elämänlaatua.¹¹

Potilaan voimaannuttaminen – vuosisadan menestyslääke

Osa lääkäreistä saattaa kokea voimaantuneet potilaat uhkana. Voimaannuttamisessa ei kuitenkaan ole kyse vallan siirtämisestä potilaalle. Se tarkoittaa sellaisen symbioosin luomista, joka yhdessä tuottaa parempaa ja parantavampaa hoitoa kuin mihin lääkäri ja potilas erikseen pystyisivät. Symbioosin tunnuspiirre on vallan jakautuminen tasan – lääkäri ja potilas ovat yhdessä aktiivisia, kunnioittavat toistensa tarpeita ja tekevät yhteistyötä tuloksen saavuttamiseksi¹².  

Potilaan voimaannuttamista ja potilaan sitouttamista terveydenhuollossa on kutsuttu vuosisadan menestyslääkkeeksi, koska sillä on mahdollista parantaa terveydenhuollon tuloksia ja potilaiden hoitoa sekä pienentää terveydenhuollon menoja¹³. Lääkäri voi olla tärkeässä osassa hoitosuhteen jokaisessa vaiheessa auttaessaan potilasta voimaantumaan ja ottamaan vastuuta omasta arjen hyvinvoinnistaan – ja on olennaista, että lääkäri tarttuu tähän tilaisuuteen.